Lucille Ball kasvoi ujosta tytöstä komedian kuningattareksi

Lucille Ball (1911 – 1989) oli monella tavalla televisioalan pioneeri ja viihteen kruunaamaton kuningatar. Mallina uransa aloittanut Ball sai aluksi rooleja Broadwaylla ja myöhemmin hänet nähtiin pienissä rooleissa myös elokuvissa. Suurinta suosiota hän nautti 1950- ja 1960-luvuilla omien televisiosarjojensa I Love Lucy ja The Lucy Shown kautta, jotka molemmat kuuluvat television historian rakastetuimpiin komediasarjoihin. Sarjoja on nähty Suomessakin useita kertoja ja viimeisin uusintakierros nähtiin vuonna 1997. Yhdessä miehensä Desi Arnazin kanssa Ball esitteli televisiossa erityisesti sitcom-sarjoissa suositun kolmikameratekniikan. Näyttelemisen lisäksi Ball teki historiaa perustamalla oman filmistudion ja johtamalla sitä, joka oli tuohon aikaan Hollywoodissa äärimmäisen harvinaista. Uransa aikana Ball sai 13 Emmy-ehdokkuutta ja voitti palkinnon neljästi. Lisäksi hänellä on jopa kaksi tähteä Hollywoodin kuuluisalla Walk of Famella, joista toinen on ansaittu elokuva- ja toinen televisiotyöllä.

Ankara lapsuus jätti jälkensä herkkään tyttöön

Lucille Ball eli ankaran ja köyhän lapsuuden. Hänen ensimmäinen muistonsa koskee hänen isänsä menehtymistä, Lucillen ollessa vain kolmevuotias. Lopulta Lucille jäi uuden miehen vanhempien hoiviin ja sai tutustua heidän ankariin kasvatusmenetelmiinsä. Elämä oli köyhää ja synkkää. 11-vuotiaana Lucille palasi äitinsä ja tämän miehen kasvatettavaksi. Perhe asui Jamestownissa Virginiassa, jossa ympärillä oli jatkuvasti erilaisia tanssi- ja teatteriesityksiä. Lucille innostui itsekin esiintymisestä 12-vuotiaana, astuessaan ensimmäistä kertaa lavalle tanssishown koe-esiintymisessä ja haaveili sen jälkeen jatkuvasti kuuluisuudesta ja tähteydestä. 15-vuotiaana hän sai äidiltään lopulta luvan hakea New Yorkiin opiskelemaan draamaa, samaan kouluun näyttelijä Bette Davisin kanssa. Koulussa Lucille totesi kuitenkin olevansa liian ujo ja kertoi myöhemmin oppineensa lähinnä, miten näyttää säikähtäneeltä.

Avioliitto toi mukanaan uudet urahaaveet

Koulun jätettyään Lucille jäi kuitenkin asumaan New Yorkiin ja löysi töitä mallina. 1930-luvulla hän muutti Hollywoodiin etsimään töitä ja saikin pieniä rooleja elokuvissa. Elämänsä aikana Lucille näytteli lopulta 72 elokuvassa, joista yksikään ei tosin ollut kovin tunnettu. Elokuvaurallaan hän tapasi kuitenkin tulevan aviomiehensä, kuubalaisen muusikon Desi Arnazin. Pari rakastui ja avioitui pikaisella aikataululla. Vaikka suhteesta ennustettiin lyhyttä ja myrskyisää, kesti avioliitto yli 20 vuotta. Naistenmiehenä tunnettu Arnaz hairahtui välillä muihinkin suhteisiin, mutta oli koko avioliittonsa vaimonsa suuri tuki tämän urahaaveissa, kannustaen tätä aina vain eteenpäin.

Avioliitto toi mukanaan uudet urahaaveet

Yhdessä aviomiehensä kanssa Lucille aloitti I Love Lucy -vaudeville-esitykset, joista televisiokanava CBS kiinnostui. Alusta asti pariskunta piti langat tiukasti käsissään ja vaati mm. että uutta sarjaa kuvataan filmille ja kuvauspaikkana olisi Hollywood. He vaativat täysiä oikeuksia materiaaliin ja sarjaa alettiin tuottaa Lucille Ballin oman tuotantoyhtiön kautta. I Love Lucyn ensimmäinen jakso nähtiin televisiossa 15. lokakuuta vuonna 1951 ja saman tien oli selvää, että tämänkaltaista sitcomia ei yleisö ollut aiemmin nähnyt. Näyttelijöinä toimivat Lucy ja Desi sekä heidän kaksi parasta ystäväänsä Vivian Vance ja William Frawley. Sarjan aihepiirit käsittelivät avioliiton kiemuroita, naisten asemaa työpaikoilla ja elämää kalifornialaisessa lähiössä.

Ammattilainen ja perfektionisti

Ballin filmistudio Desilu Productions toimi myöhemmin myös useiden muiden suosittujen tv-sarjojen kotina. Studion tuotantoihin kuuluivat mm. Vaarallinen tehtävä ja Star Trek -sarjat. Lucille Ball tunnettiin tähteydestään huolimatta vaatimattomana, joskin vahvatahtoisena ammattilaisena. Työskennellessään hän oli todellinen perfektionisti. Televisiosarjojaan varten hän harjoitteli tuntikausia päivittäin ilmeitä ja repliikkejään. Suurin osa hänen sitcom-repliikeistään nauhoitettiinkin suoraan paikan päällä, vaikka muissa sarjoissa jälkiäänitys oli tuolloin yleistä. Sarjan raikkaus ja laatu ovat hurmanneet yleisöä vuosikymmenestä toiseen ja jopa sarjan huumori puree edelleen.

Ammattilainen ja perfektionisti