Ilkka Heiskanen

Ilkka Heiskanen on Haminassa vuonna 1962 syntynyt näyttelijä. Hän on näytellyt monissa eri televisiosarjoissa ja elokuvissa. Tunnetuksi hän tuli vuosina 1984 ja 1985 esitetystä Mutapainin ystävät sarjasta. Näyttelemisen lisäksi hän on toiminut juontajana lapsille tarkoitetuissa tietovisailuissa esimerkiksi Suuressa Kuplassa. Muita merkittäviä rooleja hänellä on ollut Risto Nurmi Kotikadussa ja Markku Hautavainio Vares-elokuvissa. Hän on myös saanut urallaan yhden Jussi-palkinnon, joka on ollut paras miessivuosa. Palkinto tuli vuoden 2011 Hiljaisuus elokuvasta.

Ilkka Heiskanen opiskeli näyttelijäksi teatterikoulussa, josta valmistui vuonna 1985, jonka jälkeen hän siirtyi näyttelemään Vaasan kaupunginteatteriin 2 vuodeksi. Tämän jälkeen hän eteni hieman urallaan ja pääsi näyttelemään Helsingin kaupunginteatteriin vuosiksi 1987 – 1990. Tämän jälkeen hän kuitenkin kyllästyi näyttelemään kokoaikaisesti yhdessä teatterissa ja rupesi freelancer näyttelijäksi. Tämän jälkeen hän rupesikin tekemään erilaisia osia eri teattereissa ympäri Suomea. Hän vieraili muun muassa Ryhmäteatterissa, Tampereen teatterissa, Turun kaupunginteatterissa, Teatteri Pienessä Suomessa, Kolin kesäteatterissa, Pyynikin kesäteatterissa, Tampereen työväenteatterissa sekä Outokummun kaivosteatterissa.

Hän onkin käynyt läpi melkein kaikki Suomen teatterit. Teatterivierailuiden kanssa samaan aikaan hän toimi näyttelijänä monissa eri elokuvissa, joista suosituimmat ovat Insiders, Vääpeli Körmy, Yöjuna, Palkkasoturi, Jäänmurtaja, Sano Oili vaan, Etulinjan edessä, Täällä Pohjantähden alla, Vares-elokuvat, Kummeli, Tuntematon sotilas ja Juice. Lukuisien elokuvien lisäksi hän on myös näytellyt lukuisissa eri sarjoissa suuria ja pieniä rooleja. Viimeisin sarja jossa hänet tullaan näkemään, on ensi vuonna televisioihin tuleva Keihäsmatkat. Tätä ennen hän näytteli Keisari Aarnio –sarjassa Aksua. Hän myös kirjoitti omanelämänkertansa vuonna 2018, jossa muistelee hyvinkin rajusti elämäänsä.

Ilkka Heiskasen elämänkerta

elämä sotaveteraanina

Ilkka Heiskanen kirjoittikin vuonna 2018 Ilu –nimisen elämänkertansa, jossa kertookin rajusti omasta elämästään sotaveteraani ja radikalisoituneiden veljiensä elämästä. Elämänkerta onkin tarkoituksella erittäin luonteva ja rento kertomus elämän tosiasioista. Kirja on sensuroimaton, hauska ja viisas kertomus hänen elämästään. Kirja ei kaunistele alkoholismia tai muita elämän vaikeuksia, kuitenkin pitäen aina toivon yllä. Kirja on niin täynnä toivoa, että se pääsee joka lukijan ytimiin. Kirjan on kirjoittanut Liisa Talvitie, joka on naimisissa Ilkka Heiskasen vanhimman veljen kanssa. Tämä tuokin kirjaan lisää henkilökohtaisuutta, syvyyttä, aikaperspektiiviä ja näkemystä. Tämä elämänkertomus ei ole tavallinen elämänkertomus, joka kumpuaa tukalaa läheisyyttä tai imelyyttä toisen henkilön elämästä. Kirja on oikea kertomus asioista, juuri sopivalla etäisyydellä.

Ilkka Heiskasen lapsuus

Ilkka Heiskanen syntyi Olli ja Maire Heiskasen perheeseen 11. tammikuuta vuonna 1962. Ilkan lisäksi perheellä oli 4 muuta lasta, Juha, Marja, Kari ja Seppo. Ilkan isä lähti vapaaehtoisesti sotaan ollessaan 16-vuotias, jossa hän oli seuraavat 5 vuotta. Sodan jälkeen hän teki pitkän uran armeijassa. Armeijan jälkeen hän toimi eri yrityksissä kuljetus ja logistiikka vastaavana. Hän jäi kuitenkin eläkkeelle jo 42-vuotiaana, jolloin Ilkka oli vasta neljävuotias. Perhe ei koskaan ollut mitenkään kovin varakas ja kuului oikeastaan enemmänkin työläistasoon. Koko perhe nukkui yhdessä huoneessa, jossa vanhemmat nukkuivat hetekassa, Ilkka pinnasängyssä ja muut kerrossängyissä. Hänen kodissaan vallitsikin vaikenemisen ja tunteiden piilottamisen kulttuuri, jossa omista asioista ei puhuttu. Elämä kiristyikin hieman kun hänen vanhimmat veljensä vasemmistolaistuivat, joka aiheutti kodissa ristiriitoja.

Tämä olikin opettava kokemus Ilkalle, nimittäin omien sanojensa mukaan hän on kokemuksiensa takia opettanut tyttärilleen aivan vastakkaisen elämän. Toisin sanoen, Ilkan kotona puhutaan tunteista ja kokemuksista. Kaikki hyvä ja paha sanotaan suoraan ilman kaunisteluita, jolloin asioita on myös mahdollista korjata.