Amos Anderson on yksi Suomen historian vaikuttavimpia mesenaatteja

Amos Anderson (1878 – 1961) oli tunnettu liikemies ja median monitoimimies. Nykyään hänet tunnetaan kuitenkin parhaiten työstään taiteen tukijana ja Helsingin keskustasta löytyy Andersonin nimeä kantava museo. Andersonin henkilökohtaisesta elämästä tiedetään melko vähä, vaikka hän onnistui kääntämään elämänsä suunnan täysin köyhästä ja kovasta lapsuudesta huolimatta. Andersonilla oli lapsesta asti suuria unelmia tulevaisuutensa suhteen ja varsin monet niistä myös toteutuivat. Amos Anderson syntyi Kemiössä maanviljelijäperheen kolmanneksi lapseksi. Kemiö oli Andersonille monella tapaa tärkeä paikka, sillä hän kävi paikkakunnalla koulunsa ja viihtyi myös Kemiön kirkossa. Nuorena Anderson haaveili kanttorin tai opettajan urasta. Ankara ja kovakätinen isä kuitenkin kielsi kanttoriksi opiskelun, eikä Anderson tullut hyväksytyksi opettajaseminaariin. Määrätietoinen nuori mies oli päättänyt, että pieleen menneistä unelmista huolimatta hän aikoo elämässään vielä rikastua.

Vakuutusalan kautta mediamaailmaan

Anderson aloitti lopulta opinnot Turun kauppaopistossa ja työllistyi opintojensa jälkeen vakuutusyhtiön konttoriin. Samalla hän kiinnostui vakuutusalasta ja jatkoi vakuutusalan opintoja Göttingenin yliopistossa. Andersonia kiinnosti myös matkustelu ja hän vieraili tuolloin sekä Lontoossa että Berliinissä. Salaisuudeksi on jäänyt, millä rahoilla Anderson matkat toteutti, sillä hän itse hän ei aiheesta puhunut. Andersonin ympärillä liikkui kuitenkin paljon huhuja liittyen vanhempaan rouvashenkilöön. Myöhemminkin Anderson oli taitava hankkimaan itselleen sponsoreita. Matkoiltaan Anderson palasi aina uusien liikeideoiden kanssa. Hän aloitti työt Helsingissä Teollisuuden palovakuutusyhtiössä ja sivutyönään hän julkaisi vakuutusalan lehteä. Julkaisutyö sisälsi lisäksi kirjoittamista, taittamista, oikolukua, mainosten myyntiä, lehden postituksen ja kirjanpidon. Valtava työmäärä opetti Andersonille paljon ja hän päätti irtisanoutua vakuutusyhtiöstä ja suunnata kustannusalalle. Pian vakuutusalan lehteä seurasivatkin useat muut lehdet ja Anderson kasvatti mediaimperiumiaan perustamalla myös mainostoimiston ja painotalon.

Vakuutusalan kautta mediamaailmaan

Tuottavat sijoitukset tasapainottivat mediauran alkuhankaluuksia

Vuonna 1913, vain 35-vuotias Anderson rakennutti Helsingin Yrjönkadulle kuusikerroksisen kivitalon, josta tuli kaiken hänen liiketoimintansa päämaja. Samalla toiminta laajentui. Tuolloin Helsingin suurin sanomalehti oli Hufvudstadsbladet ja Anderson lähti kilpailemaan lehteä vastaan perustamalla uuden Dagens Tidning -päivälehden. Tämä aloite päättyi kuitenkin epäonnistumiseen jo seuraavana vuonna, kun Anderson riitautui päätoimittajan kanssa ja taloudellisesti kannattamaton lehti lakkautettiin. Muu liiketoiminta sujui kuitenkin edelleen mukavasti. Ensimmäisen maailmansodan aikaan Anderson oli varakas mies ja merkittävä toimija kiinteistö-, paino-, sanomalehti- ja mainosalalla. Sota vain kasvatti hänen omaisuuttaan, sillä Anderson laskelmoi sijoituksensa taitavasti. Suomen itsenäistyessä 1917 Anderson asui Tukholmassa, mutta palasi Helsinkiin ostettuaan Hufvudstadsbladetin itselleen. Hän ei tyytynyt vain rahoittajan rooliinsa, vaan otti vahvasti kantaa myös lehden sisältöön. Johtajana Anderson oli ristiriitainen, sillä toisinaan hän oli hyvin vaativa ja toisinaan puolestaan antelias ja lempeä. Joka tapauksessa hän oli menestynyt ja häntä kutsuttiin myös Suomen rikkaimmaksi mieheksi. Tätä lausahdusta Anderson ei koskaan kieltänyt. Hänellä oli ystävinään julkisuuden henkilöitä ja presidenttejä. Toisaalta kaikki eivät katsoneet hyvällä Andersonin rikastumismetodeja ja häntä kutsuttiin myös sotakeinottelijaksi.

 

Itseoppinut kulttuuripersoona ja liikemies

Anderson ei ollut erityisen koulutettu, mutta perehtyi omalla ajallaan eri aiheisiin, kuten historiaan. Vuonna 1948 hän sai Åbo Akademilta kunniatohtorin arvonimen kiitokseksi yliopiston hyväksi tekemästään työstä. Andersonin nimeä kantaa nykyään taidemuseo, mutta itseasiassa hän ei eläessään ollut kovin kiinnostunut kuvataiteesta, vaan Andersonin suuri rakkaus oli teatteri. Hän vieraili kaikissa Svenska Teaternin ensi-illoissa ja nautti esitysten jälkeen näyttelijöiden seurasta. Myöhemmin hän kunnostautui myös näytelmäkirjailijana ja ohjaajana.

Itseoppinut kulttuuripersoona ja liikemies

 

Andersonin vaikutus näkyy vielä nykyäänkin Åbo Akademin, Svenska Teaternin, Taidehallin ja Suomen Rooman-instituutin vaiheissa. Myös presidentin asuntona tunnetuksi tullut Tamminiemi oli Andersonin lahjoitus. Anderson ei koskaan avioitunut, mutta ihailijoita hänellä riitti. Yksinäisyyttä Anderson karkotti vilkkaalla seurapiirielämällä. Köyhän maanviljelijän poika onnistui todella jättämään merkkinsä Suomen kulttuuri- ja mediakenttään